Menikö elämä tykkäykseksi?

Menikö elämä tykkäykseksi?

Muistan, kun perustin Facebook-tilini. Siitä on jo yli 10 vuotta. Se oli uutta, outoa, jännää ja ihmeellistä. Elettiin aikaa, jolloin Nokia oli suuri, tekstiviestit parasta ja puhelimissa kiersivät iloiset viestit ja kuvat. eipä sitä tajunnut, että kaikki tulee muuttuu…

Jos olit artisti tai työskentelit yrityksessä, kotisivut oli se juttu. Et ollut olemassa ilman sitä. Ensimmäisiä selfieitä otettiin puhelimella peilin kautta ja lähetettiin lähinnä kaverille, tv-chattiin tai omalle IRC-sivulle (oli muuten niin aikaansa edellä).

10 vuotta sitten iso osa tämän päivän sometähdistä oli juuri aloittamassa koulun, tarhassa tai leikkivät pihamaalla hippasta. Musiikki ostettiin cd-levyinä, osalla oli jo kannettavat mp3-soittimet ja läppärit olivat aloittamassa rynnistämistään useimpien kotiin. Älypuhelimien kohdalla marssi olo todenteolla alkamassa ja muutos käynnistymässä. Jos vertaa kaikea tilanteeseen nykyään, on moni asia toisin. Oikeastaan kaikki on muuttunut.

SOME TULI

Vuonna 2018 ihmisten arkea hallitsee median ja maailman raju muutos. Kaikki ovat lähellä, kaikki on saatavilla ja kaikki pitäisi olla hyvin. Samaan aikaan täydellisyyden tavoittelu on saanut uudet muodot ja niiden eteen tehdään käsittämättömiä siirtoja. Valitettan monilla totuus unohtuu somen ja muun alle. Tilalle astuu tavoitteellinen arki, missä ei ole varaa olla säröinen tai normaali.

Useat eivät myönnä lukevansa Seiskaa, mutta kuitenkin lukee. Harvat ei myönnä katsovansa Salkkareita, mutta silti katsoo. Julkisessa vessassa ei voi paskoa, mutta silti jokainen meistä paskoo päivittäin. Kysyttäessa mitä kuuluu, lähes aina kuuluu hyvää. Siinä on meidän todellisuus. Samalla karataan Faceen, Instaan, Snäppiin ja tubeen.

Somekanavat ja alustat ovat ihmiselle päivittäisen elämän keskus. Et ole olemassa tai asioita ei ole tapahtunut, jos sitä ei ole somessa. Toisaalta some mahdollistaa yhteydenpidon, on paikka sosiaaliselle kanssakäymiselle + mahdollistaa tiedon jakamisen.

Samaan aikaan todellisen ja epätodellisen raja on kadonnut tai hämärtynyt. Kaikki haluaisi täydellisen maailman, siellä on hyvä olla. Paratiisi?

MIELIKUVITUSMAAILMA

Somesta on tullut mielikuvitusmaailma. Se on maailma, missä kaikki on hyvin! Täydellisiä päiviä, täydellisiä ihmisiä, täydellistä elämää, täydellistä arkea. Se maailma on kutkuttavan ihana + siellä kaikki näyttävät aina hyvältä ja siellä ei ole murheita.

Somea hallitsevat ihmiset, yritykset ja kaupalliset toimijat. Sometähdet ovat ottaneet kukin omat alustansa haltuun. Youtubessa, Instagramissa ja Facebookissa ovat niiden omat suosikkinsa, joiden elämää seurataan orjallisesti. Julkaisuista tulee tykätä, kommentoida ja mielellään jakaa eteenpäin.

Sometähtien tulee toisaalta tehdä niin, koska heidän suosionsa perustuu tykkääjiin + siihen kuinka paljon sisältöä kulutetaan, kommentoidaan ja jaetaan. Tämä mahdollistaa kaupalliset yhteistyöt, elannon ja toimeentulon. Sä oot olemassa niiden vuoksi!

Samaan aikaan lasten, nuorten ja teinien elämä on muuttumassa. Enää ei riitä kaveriporukat, vaan nyt täytyy olla somessa. Se tarkoittaa tarpeeksi hyvää mobiililaitetta, mielellään hyvää kameraa + tietokonetta kotiin. Vanhemmille tämä tietää kuluja + tuotteiden myyjille rahaa. Lisäksi someen täytyy ladata muiden ihannoimia kuvia ja sisältöä merkkivaatteineen. Tähän päälle tulevat treenattu vartalo, ylellinen arki ja ongelmaton elämä. Sun täytyy näyttää hyvältä ja auta armias jos sun kuva ei saa tykkäyksiä… Sä et ole olemassa, jos sitä ei ole somessa.

Toki somessa ja sen käyttäjissä on PALJON HYVÄÄ!

TYKKÄÄMINEN = STATUS 


Hyväksyminen, kehut + tykkää-nappi on yhä isommalle joukolle tärkeintä päivässä. Se on meidän status koulussa, työpaikalla ja maailmassa. Luonnollisesti täydellisyyden tavoittelu näkyy arjessa: kalliita vaatteita, merkkituotteita, meikkiä, treeniä, stressiä ja paljon epätodellista todellisuuden tavoittelua. Kun ihmistä aletaan arvostamaan tykkäyksien ja somesuosion kautta, asettaa se helposti käyttäjät eriarvoiseen asemaan + kylvää kiusaamista ympärille.

Valtava määrä ihmisiä on sisällä kuplassa, josta ei ole ulospääsyä. Useat eivät edes halua pois. Somen täydellinen maailma tulee pitää yllä joka päivä. Se on raskasta, sillä kulissin pystyssä pitämiseen menee aikaa, rahaa ja valtavasti energiaa. Se on ihanaa viikon tai kaksi, mutta mikä tilanne on vuoden päästä? Entä kun ei enää jaksa? Ei ole vapaapäiviä. Sä katoot muuten.

Miksi some on muuttunut siihen suuntaan, missä kaikki elämän merkit ja täydellinen epätäydellisyys ei ole enää arvo, vaan pelätty asia? Miksi on niin vaikeaa jakaa myös epäonnistumista, tavallista arkea muille? Onko luonnollisuus katoamassa? Pelätäänkö me itseämme ja elämää?

Arvostan niitä, jotka pystyvät jopa päivittäin julkaisemaan elämästään vain ja ainoastaan täydellistä puolta. Koti on kuin suoraan sisustuslehdestä, rinnalla upea puoliso, vartalo treenattu, päällä vain merkkituotteita, ei ryppyjä, vimpan päälle meikki, ihania juhlia + lomamatkoja luksuskohteissa…

Samalla arvostaisin, jos nämä ihmiset näyttäisivät itsestään sen toisen puolen. Olisi ihanan piristävää nähdä välillä meikittömiä kasvoja, kurvikkaita vartaloja, perusvaatteita, normaaleja kotia, lomatkoja Tallinnaan. Elämä on kuitenkin yleensä kaikkea muuta kuin se todellisuus, mitä nähdään somessa.

POKS.

Kupla poksahtaa ja samalla kulissit kaatuu. Nykyään keinotekoisessa maailmassa se yleensä tarkoittaa tilin deletoimista, kuvien poistoa ja videoiden piilottamista.

Somessa on alkanut uusi ilmiö. Kateellisuus & viha. Täydellisyyden tavoittelu ja muiden elämän kyttääminen on kuluttavaa ja tilalle asettuu negatiiviset asiat. Tämä näkyy somessa. Ensimmäisenä päivänä ollaan kavereita, seuraavana päivänä vihataan. Vaikka somesta deletoisi kaiken sisällön, kukaan ei voi deletoida niitä tunteita tai ajatuksia, mitä me koetaan oikeasti. Valitettavasti näitä tunteita ei juurikaan somessa näy. Ja just niistä pitäisi puhua ja tuoda esille.

Pinnallinen ja vääristynyt kuva tekee hallaa useille. Se kannustaa elämään, missä ei voi olla virheitä, murheita, läskiä, ryppyjä, huonoja kuvia, vihaa tai mitään “oikeaa”. Täydellisyys on tehty normaaliksi, joka saa koko ajan ihmisiä katsomaan maailmaa lasit päässä.

Me voidaan itse vaikuttaa, millainen some ja elämä meillä on. Haluatko pelkkää täydellisyyttä päivittäin vai kelpaisiko tilalle oikea elämä? Muistetaanko sinut ihmisenä vai someen ladatuista kuvista ja sisällöistä?

Me ollaan some?

Jätä kommentti